In memoriam Saija-Liisa Takala
11.6.1982-20.8.2025
Kortteliliigan yksi sitoutuneista, iloisista ja joukkuehenkisistä hahmoista on poissa.
Saija-Liisa Takala nukkui sairauden uuvuttamana ikiuneen elokuisena yönä.
Saija tunnettiin aktiivisena kortteliliigalaisena niin kentällä kuin sen reunalla. Tennissukkayhteisön jäsenenä Saija sai herätyksen palloilulajien pariin pelaajana aikuisiällä ja juuri Kortteliliigassa. Arki-illat ja viikonloput vierähtivät erityisesti salibandyn ja jalkapallon parissa, mutta Saijan tapasi myös monien muiden lajien parista katsojan roolissa, ja ei missään nimessä hiljaisimpana katsojana. Saija piti huolen, että katsomossa oli aina positiivinen kannustus kohdillaan.
Salibandyssa Saija edusti Normipäivän riveissä ja toimi myös joukkueen vetäjänä useiden kausien ajan. Saija pelasi usein pelinsä kentällä, mutta tarvittaessa hänet nähtiin myös tolppien välissä tekemässä ilmiömäisiä torjuntoja. Normipäivän kanssa Saija on saanut usein todeta, että tänäkin vuonna finaalipäivä oli normipäivä ja poikaa saunotettiin.
Myös jalkapallossa Saijan joukkuevalinnat osuivat kohdilleen, ja joskus Saija nauroikin, että tärkeintä on valita menestyvät joukkueet itselleen. Fuusiomimmien joukkueessa Saija pelasi useiden vuosien ajan ja ikimuistoisin hetki on ollut puolustuspään pyllymaali – omaan verkkoon, jonka jälkeen sovittiin, että yläkerran pelipaikat sopivat hänelle oivallisemmin. Pyllymaali jäi elämään joukkueen arkeen lentävänä lausahduksena. Ehkäpä juuri tämän maalin ansiosta tai seuraamuksena, myös Fuusiomimmien saalistamaa poikaa saunotettiin.
Saijan tapa elää peleissä mukana, tsempata ja kannustaa, tuoda oma osuus, oli sitten kentällä tai ei, oli ihailtavaa. Kentän reunalta kuului aina äänekäs, iloinen kannustaminen, lehmänkellot soivat ja torvet törisivät. Saija toi tullessaan kentälle ekstrapelaajan. Onpa erään joukkueen vastustaja kerran tokaissut, että heittäisi torven metsikköön, jos kyseessä ei olisi juuri Saija. Todellinen joukkueen psykologinen ekstrapelaaja, vertaansa vailla.
Kentällä ja kentän ulkopuolella Saija oli aina positiivinen ja kohtasi jokaisen ihmisen läsnäolollaan aidosti. Saijan vahvuuksia oli heittäytyminen tilanteisiin ja ennakkoluulottomuus. Saijan sitoutuneisuus ylipäänsä toimintaan ja aurinkoinen mieli tarttuivat kanssapelaajiin. Saija säilytti sitoutumisensa joukkueisiin ja sen pelaajiin sairastuessaan ja vuorovaikutus joukkueperheen jäsenten kanssa säilyi loppu metreille asti.
Saija säilytti avoimuuden, periksiantamattomuuden ja positiivisuuden myös sairauden kohdatessa. Saija osallistui joukkueiden toimintaan aina vointinsa mukaan, joko hikoillen mukana tai kannustajan roolissa. Kortteliliigan juhlassa Saija sai ansaitusti pelikaudesta 2023 Mustin maljan – taistelijan palkinnon, josta Saija oli erittäin otettu.
Kuluneena vuonna Saija kävi nostamassa Normipäivän kanssa salibandyn mestaruuspokaalin kohti kattoa ja Fuusiomimmien otteluiden reunallekin Saija ennätti katsomaan pelejä. Ja kun voimat heikkenivät, lähetettiin kentältä Saijalle videotervehdyksiä.
Suru-uutinen saavutti elokuisena keskiviikkoaamuna, pelikaveri oli nukahtanut ikiuneen. Seuraavan viikon ottelussa pidettiin koskettava hiljainen hetki surunauhat käsissä. Pelikaveri, ystävä ja jäsen on poissa, jäljellä on suru, kaipaus ja ihanat muistot.
Kirjoittaja on Saijan joukkuetoveri
Kortteliliigayhteisö kunnioittaa Saijan muistoa ja ottaa osaa läheisten suruun.
